perjantai 11. tammikuuta 2013

Neljänkympin kriisi

Olen vanha ruma äkäinen akka jonka elämä meni jo. En tiedä mihin enkä mistä se tuli. Mikä oli sen tarkoitus ja mistä sen synkät sävyt. Epäonnistunut kaikessa mitä ei tiennytkään yrittäneensä. Kärsimyksen jaksaa paremmin jos löytää sille jonkun merkityksen. Nyt olisi koston aika, mutta olen vieläkin se kiltti tyttö ja mitä Jumalakin tästä sanoisi jos asettuisin vasten paremmin tietäviä mikä on minulle hyväksi pitää ymmärtää muita. Se on sinun värisi se sopii sinulle. S-marketista se norjanlohifile ja vitamiinit. Ja miksi et vastaa kun soitan ai oletko töissä. Miten niin väsynyt sinä syöt suolaa liian vähän.

5 kommenttia:

  1. Äärettömän tutun kuuloista, juuri samoista teemoista kirjoitin muistikirjaani eilen illalla ennen tämän kirjoituksesi näkemistä. :) Pää niukasti pinnalla, joskus toiste ehkä jo vähän reilummin - kyllä tämä tästä...

    VastaaPoista
  2. Sama kriisi menossa? ;) Onneksi on runot...

    VastaaPoista
  3. Pahin kai ohi, kun mittarissa jo 42 ;) Mutta äkäisyys vähän jäi. Tai oikeastaan - musta on kiva olla keski-ikäinen.

    VastaaPoista
  4. Ehkä se on ihan hyvä olla joskus äkäinen ;) kunhan ei kaiken aikaa..

    VastaaPoista